Moni kotitalous on päätynyt tekemään ikkunaremontin juuri siksi, että vanhat kaksinkertaiset ikkunat tuntuvat vetoisilta ja kylmiltä. Luonnollinen johtopäätös on ollut vaihtaa ne kolmilasisiin malleihin, koska enemmän laseja kuulostaa paremmalta. Todellisuus on kuitenkin monimutkaisempi: kolmilasinen ikkuna ei automaattisesti ole parempi kuin uusi kaksinkertainen ikkuna, ja tämä väärinkäsitys voi johtaa kalliiseen virhevalintaan. Ratkaiseva tekijä ei ole lasikerrosten lukumäärä vaan ikkunan kokonaistehokkuus, johon vaikuttavat useat tekniset ominaisuudet yhdessä.
Ikkunoiden energiatehokkuus on noussut keskeiseksi puheenaiheeksi vuoden 2026 energiakustannusten valossa. Lämmityskulut ovat merkittävä osa suomalaisen kodin energialaskua, ja ikkunat ovat yksi suurimmista yksittäisistä lämpöhäviön lähteistä. Siksi ikkunaremonttia harkitsevien kannattaa ymmärtää, mitä lukuja ja ominaisuuksia todella kannattaa vertailla.
U-arvo ratkaisee, ei lasikerrosten määrä
Ikkunan lämmöneristyskykyä mitataan U-arvolla, joka kertoo, kuinka paljon lämpöä siirtyy ikkunan läpi aikayksikössä. Mitä pienempi U-arvo, sitä parempi eristyskyky. Tämä yksittäinen luku kertoo enemmän kuin lasikerrosten määrä koskaan voi kertoa.
Nykyaikainen kaksinkertainen ikkuna, jossa on matalaemissiolasi ja argon- tai kryptonkaasutäyte lasilevyjen välissä, voi saavuttaa U-arvon 1,0 W/(m²K) tai jopa alle sen. Vanha kolmilasinen ikkuna, joka on asennettu vuosikymmeniä sitten ilman nykyaikaisia pinnoitteita tai erikoiskaasuja, voi puolestaan yltää ainoastaan U-arvoon 1,8–2,2 W/(m²K). Ero on merkittävä: huonompi U-arvo tarkoittaa suoraan suurempaa lämpöhäviötä ja korkeampaa energialaskua.
Lasikerrosten lisääminen parantaa eristystä vain, jos kaikki muut tekijät ovat kunnossa. Kolme lasipintaa ilman kunnollisia pinnoitteita tai kaasutäytteitä ei kilpaile modernin kaksinkertaisen rakenteen kanssa. Tämä on syy, miksi ikkunan U-arvo on aina ensisijainen vertailuperuste ennen ostopäätöstä.
Miten ikkunan ikä ja kunto vaikuttavat lämpöhäviöön
Ikkunan suorituskyky heikkenee ajan myötä tavoin, jotka eivät aina näy silmällä. Tiivisteet kuluvat, puitteet vääntyilevät ja lasilevyjen välinen kaasutäyte vuotaa hitaasti ulos vuosien saatossa. Kun kaasutäyte on poistunut, ikkuna toimii käytännössä kuin siinä ei olisi koskaan ollutkaan erikoiskaasua.
Erityisen paljastava merkki on lasilevyjen välinen huurtuminen tai tiivistyminen. Se kertoo, että lasilevyjen välinen tila ei enää ole tiivis, ja eristeominaisuudet ovat romahtaneet. Tässä tilanteessa kolmilasinen ikkuna, jossa yksikin väli on vuotanut, voi olla energiatehokkuudeltaan lähes yhtä heikko kuin yksilasinen rakenne.
Puupuitteisten ikkunoiden kohdalla myös karmien kunto vaikuttaa ratkaisevasti kokonaissuorituskykyyn. Halkeillut tai huonosti maalatut puupinnat päästävät kosteutta rakenteisiin, mikä heikentää tiivistystä entisestään. Vaikka lasilaskelmat näyttäisivät kohtuullisilta, karmien kautta tapahtuva ilmavuoto voi tehdä koko ikkunan energiatehokkuudesta käytännössä olemattoman.
Modernin ikkunan tekniset edut vanhaan verrattuna
Nykyaikaisessa energiatehokkaassa ikkunassa yhdistyvät useat teknologiat, joita ei yksinkertaisesti ollut saatavilla ennen 2000-lukua. Näiden innovaatioiden yhteisvaikutus on huomattavasti suurempi kuin mikään yksittäinen parannus yksinään.
Matalaemissiolasi ja kaasutäytteet
Matalaemissiopinnoite, eli niin sanottu Low-E-lasi, päästää auringon lyhytaaltoisen säteilyn sisään mutta estää pitkäaaltoisen lämpösäteilyn karkaamisen ulos. Käytännössä tämä tarkoittaa, että talvella huoneen lämpö pysyy sisällä tehokkaammin. Yhdistettynä argon- tai kryptonkaasutäytteeseen, joka johtaa lämpöä huomattavasti heikommin kuin ilma, saadaan aikaan erinomainen eristysrakenne.
Kylmäsiltojen eliminointi
Vanhemmissa ikkunoissa puitteen ja lasin liitoskohdat ovat usein kylmäsiltoja, joiden kautta lämpö siirtyy tehokkaasti ulos. Modernit ikkunat käyttävät termisesti katkaistuja karmirakenteita ja kehittyneitä tiivistemateriaaleja, jotka minimoivat tämän ilmiön. Tämä parantaa sekä U-arvoa että estää kosteuden tiivistymistä lasin reunoille kylmillä ilmoilla.
Kokonaiskehyksen merkitys
Lasin osuus ikkunan kokonaispinta-alasta on tyypillisesti 70–80 prosenttia, mutta koko jäljelle jäävä osa koostuu karmista ja puitteesta. Myös näillä on oma U-arvonsa, ja heikko karmimateriaali voi merkittävästi nostaa koko ikkunan kokonais-U-arvoa. Nykyaikaiset karmiratkaisut on suunniteltu tukemaan lasin eristysominaisuuksia, ei heikentämään niitä.
Ikkunaremontin vaikutus asumismukavuuteen ja energialaskuun
Ikkunaremontti ei ole pelkästään numeroihin liittyvä investointi. Sen vaikutukset tuntuvat arjessa konkreettisesti: vedon tunne häviää, sisälämpötilat tasaantuvat ja asumismukavuus paranee selvästi. Kylmän ikkunapinnan lähellä istuminen ei enää tunnu epämiellyttävältä, kun pinta ei enää viilennä huoneilmaa säteilemällä kylmyyttä.
Energialaskun näkökulmasta parannus voi olla merkittävä etenkin vanhoissa taloissa, joissa ikkunat ovat olleet paikallaan vuosikymmeniä. Lämmitysenergian tarve vähenee, kun lämpö ei enää karkaa yhtä nopeasti ulos. Tarkat säästöluvut riippuvat talon koosta, ikkunoiden lukumäärästä ja vanhojen ikkunoiden kunnosta, mutta parannuksen suunta on aina sama: alaspäin energialaskun osalta.
Me autamme asiakkaita löytämään juuri heidän kotiinsa sopivat ikkunaratkaisut ja huolehdimme kaikesta asennuksesta avaimet käteen -periaatteella. Yhteistyömme Piklas-valmistajan kanssa tarkoittaa, että tarjolla on kotimaisia, laadukkaita ikkunoita, joiden ikkunaremontti suunnitellaan aina asiakkaan tarpeiden mukaan. Rahoitusjärjestelyt hoituvat myös meiltä, joten investoinnin toteuttaminen on mahdollista ilman suuria kertakuluja.
Ennen kuin tekee päätöksen uusista ikkunoista lasikerrosten perusteella, kannattaa selvittää nykyisten ikkunoiden todellinen kunto ja vertailla U-arvoja huolellisesti. Oikein valittu ikkuna, olipa se kaksi- tai kolmilasinen, on investointi, joka maksaa itsensä takaisin vuosi vuodelta parantuneena asumismukavuutena ja pienenevänä energiankulutuksena.